J. J. Huusko<p>Tässä joskus sain seuraavan "oivalluksen" liittyen maailmanluontiin spekulatiivisessa fiktiossa:</p><p>Lukijat tuskin ovat heti kovin kiinnostuneita tarinan maailmasta sen itsensä vuoksi.</p><p>Näin ollen tarinaa ei ihan hirveästi nosta se, että sen pohjalle on luotu todella monipuolinen ja rikas maailma, joka vielä pahimmassa tapauksessa infodumpataan lukijalle. Maailman täytyy vain olla sen verran täysi ja uskottava kulissi, että tarina toimii siinä. Toki se auttaa myös kirjoittajaa itseään luovimaan maailmassaan. Eri asia on, jos kirjasta tulee niin suosittu, että se saavuttaa klassikon maineen. Sitten taustalla olevalla maailmallakin on jo itsetarkoitus, ja se voi poikia muita tarinoita ja fanficiä.</p><p>Tai no, jotkut (kuten minä) kiinnostuvat kyllä siitä maailmastakin, vaikka se olisi niinkin pintapuolinen kuin Avathor kirjassa Tatun ja Patun fantasiaseikkailu. Ja tämä ei ollut vitsi.</p><p><a href="https://mementomori.social/tags/kirjoittaminen" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#<span>kirjoittaminen</span></a> <a href="https://mementomori.social/tags/fantasia" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#<span>fantasia</span></a> <a href="https://mementomori.social/tags/maailmanluonti" class="mention hashtag" rel="nofollow noopener" target="_blank">#<span>maailmanluonti</span></a></p>